Surffaus elää murrosta. Kysymykset ilmastonmuutoksesta ja keinoaaltojen tarjoamista harrastusmahdollisuuksista puhuttavat. Surffaako pohjoisen kansa ilmastonmuutoksen harjalla vai kasvaako rannoillamme surffaajien uusi, aiempaa tiedostavampi sukupolvi?

Pohjoisesta matkataan usein kauas aaltojen perään ja matkustaminen verottaa muutakin kuin kukkaroa. Lentoliikenteen ruokkima ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka saa monet surffaajat pohtimaan ympäristön tilaa ja omia arvojaan. Katseet alkavat kääntyä oman maan mahdollisuuksiin. Vaihtoehdon luonnonaalloille tarjoavat myös tämän hetken teknologiset innovaatiot, jotka mahdollistavat surffaamisen ennennäkemättömissä ympäristöissä.

Surffaaja arvojen ristiaallokossa

Surffaajien puheissa korostuu usein luonnon ja sen kunnioittamisen tärkeys.

”Kyse ei ole niinkään siitä, kuka tekee terävimmän käännöksen tai saa pisimmän aallon. Vedessä olet luonnon ympäröimänä, opit arvostamaan kaikkea siellä näkemääsi ja haluat pitää siitä huolta”, norjalainen surffaaja ja dokumentaristi Jørn Ranum pohtii.

Surffaaminen ei ainoastaan saa harrastajissa aikaan fyysisiä muutoksia kunnon kohetessa, vaan rakentaa ja muokkaa myös henkistä arvomaailmaa. Ranum kertoo surffauksen vaikuttaneen hänen ajatuksiin luonnosta ja ympäristönsuojelusta. ”Surffatessa meren ja vuorten läsnäolo saa ajattelemaan, kuinka pieni ihminen on kaikkeen tähän verrattuna. Voit vain toivoa, että luonto kohtelee sinua hyvin ja vastalahjaksi pyrit kohtelemaan sitä kaikella mahdollisella kunnioituksella.”

Vaikka lähellä murtuu aaltoja, palo kaukomaille on hetkittäin kova – ympäristön kuormittumisesta huolimatta. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta surffaamisen ja aaltojen perässä matkustamisen muodostama yhtälö näyttää synkältä. Harrastus paisuttaa hiilijalanjälkeä usealla numerolla. Surffaajien vihreillä arvoilla kuorrutetut puheet voisi helposti tuomita tekopyhäksi mantraksi, jonka hokeminen kaukolennolla kohti aaltoja ei maailmaa pelasta.

Harva surffaaja kokee ristiriitaa ylitsepääsemättömänä. Sen sijaan, että omia valintoja hävettäisiin, moni surffaaja kokee aaltojen luo matkustamisen ennen kaikkea positiivisena asiana, varsinkin jos se saa ihmisen voimaan hyvin ja avartaa hänen maailmaansa.

Vaikka tilastojen sanoma ei ympäristön kannalta ole kaunista kuultavaa, on matkustamisella kiistatta positiivinen vaikutus niin yksilön kuin häntä ympäröivän yhteisön ja ympäristön tilaan. Elämästään nauttivan ihmisen katsotaan olevan enemmän hyödyksi ympäristölleen ja kanssaihmisilleen. Matkustaa voi monella eri tyylillä.

”Mielestäni on paljon huonompi juttu matkustaa maailman ääriin ollakseen humalassa ja maatakseen krapulassa rannalla. Jos taas olemme halukkaita oppimaan lisää muista ihmisistä ja kulttuureista,  kasvaa halumme huolehtia maapallosta entisestään. Voimme puhua päästöistä ja luonnonvarojen käytöstä, mutta meidän tulisi myös saada matkustaa ja nauttia tästä uskomattomasta maailmastamme, kun siihen on mahdollisuus”, Ranum painottaa.
Ranumin mielestä mustavalkoinen ajattelu ei vie pitkälle  ympäristökysymyksissä.

”Kyse on siitä, mitä koet tärkeäksi jokapäiväisessä elämässäsi.”

003-lr

Aallot ilmastonmuutoksen kourissa

Miten käy surffauksen elinehdolle, aalloille, ilmastonmuutoksen ristitulessa? Forecan meteorologi Petri Takalan mukaan ilmastonmuutoksen vaikutus aaltoihin kiteytyy pääasiassa matalapainetoiminnan muutoksiin. Havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että matalapainetoiminta olisi muuttumassa aavistuksen laiskemmaksi kuin aiemmin ja se suosisi enemmän paikallaan pysyviä kuin liikkuvia matalapaineita.

”Toisaalta pitkään paikallaan pysyvä matalapaine antaa pidemmän jakson vakaita aaltoja ja hyviä laatusurffipäiviä. Toisaalta joillekin alueille, joissa on totuttu saamaan aaltoja säännöllisesti, saattaa seurata aikaisempaa pidempiä jaksoja ilman kunnon aaltoja.”

Ilmastonmuutoksen on katsottu nostavan ilman lämpötiloja ja vaikuttavan esimerkiksi arktisten alueiden jäätiköiden sulamiseen ja merenpinnan nousuun. Merenpinnannousulla on vaikutuksensa aaltoihin. Tyyntyvätkö aallot kuuluisilla spoteilla ja nouseeko niitä yllättävissä kohteissa?

”Varmasti tällaista muutosta tapahtuu. Toisaalta hiekkapohjaisilla rannoilla myös merenpohja elää virtausten ja aaltojen mukana ja usein pohjan kaltevuus jatkuu samankaltaisena pitkään.  Tällöin suurempikaan veden pinnan kohoaminen ei välttämättä vaikuta hirveästi aallon muodostukseen. Merenpinnan nousu on alavilla saarialueilla todellinen katastrofi, sillä kokonaisia saarialueita saattaa jäädä uuden korkeamman merenpinnan alle.”

Myös korallien tuhoutuminen on Takalan mukaan yksi ilmastonmuutoksen seurauksista.”Ylipäänsä luontoa pitäisi kunnioittaa ja ilmastonmuutoksen lisäksi pitäisi käyttää, kuluttaa ja saastuttaa maapalloamme muistaen sen olevan rajallinen”, Takala kiteyttää.

Vain jälki jalanpohjasta

Ilmastonmuutoksen lisäksi aaltoja ja rantojen kuntoa uhkaa kaikenlainen rakentaminen, joka muuttaa rantojen luonnollista tilaa. Ranskassa ja Perussa paikalliset ovat puhuneet rantojen rakentamisen vaikuttaneen negatiivisesti aaltojen syntyyn. Painavat rakenteet rannalla nähdään syynä hiekkapohjan muotojen muutokseen, jonka vaikutuksesta rantaan iskee voimakas shore break, eli aivan rannan tuntumassa murtuva aalto.

Isojen hotellien nähdään puolestaan estävän ’off shore’, eli rannalta poispäin puhaltavat tuulet, jotka ovat oleellisia joillakin spoteilla nostattamaan korkeita tunnelimaisiksi kaartuvia suuria tuubi-aaltoja.

Rakentaminen kasvattaa myös turistien määrää. Jokin aika sitten surffimaailmassa kohahti, kun surffauksen 11-kertainen maailmanmestari Kelly Slater otti voimakkaasti kantaa Balin huolestuttavaan tilaan. Slater käänsi suuren yleisön katseet suositun surffialueen jäteongelmaan, rantojen ja veden järkyttävään roskaantumiseen. Rannalle paljain jaloin Slaterin tavoin mielivä ei enää voinut taittaa matkaa riskittä: maassa lojuvat neulat, sirpaleet ja muut jätteet puhkaisivat kuplan puhtaasta hippielämästä meren ääressä.

Surffaajatähden ohella Balin aalloista nauttii lukuisia pohjoismaalaisia aktiivisurffaajia. Suomalainen Hanna Rapeli koukuttui Balin aaltoihin lähes kymmenen vuotta sitten ja on siitä asti palannut saarelle päästäkseen kodiksi kokemaansa ympäristöön. Turistien kasvanut määrä ja sen vaikutuksesta kärsinyt ympäristö eivät ole jääneet huomaamatta.

”Surffaajana vietät samoissa vesissä paljon aikaa ja näet konkreettisesti vesien muutokset parempaan tai huonompaan. Turistien ja siinä mukana myös surffaajien määrä on lisääntynyt. Se näkyy niin liikenteessä kuin myös ruuhkissa lineupissa, unohtamatta saasteiden ja jätteen määrää.”

Turismilla on sekä hyvä että huono vaikutus paikalliseen yhteisöön. Kasvava turismi on iso elinkeino saaren asukkaille ja houkuttelee ihmisiä myös muualta Indonesiasta töihin Balille. Se on nostanut myös hintoja. Monille nykyinen hintataso ja eläminen Balilla alkaa olla kipukynnyksellä paikallisten palkkojen pysyessä edelleen hyvin matalalla.

Kasvavan turismin vuoksi saarelle on rakennettu runsaasti uusia ja isompia teitä, liikenne ja autojen määrä on moninkertaistunut, millä on ollut negatiivinen vaikutus alueen ilmanlaatuun. Ennen ihmiset kulkivat mopoilla, nyt tiet täyttyvät entistä isoimmista autoista. Toinen toistaan isompia hotelleja ja massiivisia komplekseja on syntynyt ympäri saarta, riisipeltomaisemat ovat eteläisellä saaren puoliskolla enää harvinaisia näkyjä. Kaiken tämän seurauksena syntyy paljon jätettä, joka näkyy kaikkialla ympäristössä, niin kaduilla, rannoilla kuin vedessäkin.

”Erityisesti sadekauden aikana voi kohdata aika surullinen näky, kun merestä rannoille on ajautunut tuulien ja merivirtojen mukana isoja jätekasoja. Meriveteen ei juuri tee mieli tietyillä alueilla edes pulahtaa. Juuri Balilla pientä muovijätettä syntyy useita tuhansia tonneja kaikenmaailman pakkauksista, joita niin paikalliset kuin turistitkin kuluttavat päivittäin.”

Rapelia muovin ylenpalttinen kuluttaminen mietityttää.

”Miksi ostaa desin muovinen juomatörppö ja siihen erikseen muoviin pakattu pilli?  Tai miksi banaani pitää olla muovissa ja miksi karkit yksittäispakattuna muovikääreissä muovipussissa? Paljon tästä muovista päätyy kaduille ja kujille ja sieltä sateiden ja tuulien mukaan meriin isoiksi jätelautoiksi, joiden mukana se kulkeutuu rannoille ja vesissä elävien kalojen sekä lintujen ’ravinnoksi’.”

Balin tilanteesta huolestunut Slater ei vedonnut puheissaan ainoastaan jäteongelmaan, vaan painotti sen ratkaisua. Ammattisurffaaja korosti paikallisen infrastruktuurin ja koulutuksen kehittämisen tarvetta. Suomalainen aktiivisurffaaja Rapeli on hänen kanssaan samoilla linjoilla.

”Moni ei ymmärrä muovin ja muun jätteen vaikutuksia ympäristöön. Liian usein näkee kädestä kadulle tai rannalle tipahtavan muovipullon tai muun roskan.”

Länsimaalaisten näkökulmasta roskaamista voi tapahtua osittain paikallisten puutteellisen koulutuksen vuoksi. On hyvä muistaa, että myös Suomessa roskaamista tapahtuu yhtälailla koulunsa käyneiden toimesta – asukkaiden määrä ja jätehuollon kehittyminen saavat ongelman meillä näyttämään vähäpätöisemmältä.

Slater muistutti siitä, että vaikka kyseessä on kaikkien yhteinen huolenaihe, roskauksesta ja sen aiheuttamista ongelmista kärsivät juuri paikalliset. Toimivalle infrastruktuurille olisi tilausta, sillä nyt Balin jäteongelmaa pyritään ratkaisemaan tavoilla, jotka vain muuttavat ongelman toiseen muotoon.

”Huonon jätteenkierrätyksen seurauksena kaatopaikkoja ja roskaläjiä syntyy sinne tänne, ja näistä monet koittavat päästä eroon polttamalla. Muovin ja muun jätteen palamisen vuoksi ilmanlaatu kärsii ja samat hiukkaset pääsevät laskeutumaan meriveteen. Saasteet maalla ja meressä tuhoavat sekä luontoa että ihmisten terveyttä.”

Vaikka roskaaminen on mittava ja useimpien rannikkoalueiden ongelma, on siihen Balilla reagoitu.

”Balille on perustettu useita ryhmiä, jotka pyrkivät osaltaan ennaltaehkäisemään ja toisaalta korjaamaan jo aiheutuneita ympäristön ’tuhoja’. Monilla rannoilla järjestetään pääasiassa vapaaehtoisten toimesta Clean the Beach -päiviä. Lisäksi on useita surffaajista koostuvia ryhmiä, jotka pyrkivät lisäämään tietoisuutta paikallisten ihmisten keskuudessa ja auttavat heitä rakentamaan toimivampia jätesysteemejä.”

Vihreä aalto nousee

Surffauksen tulevaisuus voisi perustua myös ympäristöystävällisiin innovaatioihin. Muutamia vuosia sitten lautailulajeista kiinnostunutta kansaa kohautti suomalainen surffidokumentti FinnSurf, joka avasi ikkunan suomalaisten surffareiden sielunmaisemaan. Dokumentti tuli yllätyksenä monelle lajin parissa jo aikaa viettäneelle, sillä ajatus Suomessa surffaamisesta tuntuu monelle etäiseltä.

Sen lisäksi, että dokumentti nosti lajin olemassa olon suomalaisten tietoisuuteen, sai se aikaan innostuksen aallon. Joukko intohimoisia surffauksen ystäviä alkoi kehitellä ideaa keinotekoisesta aallosta. Yksi näistä on Atso Andersen, mies keinoaaltoidean takana.

Asiaan perehtymättömälle surffattavan aallon aikaansaaminen kuulostaa runsaasti energiaa vievältä taikuudelta, mutta totuus tarvittavan teknologian takana on toisenlainen. Aalto-yliopiston Design Factory:n yhteistyönä lähtenyt keinoaaltoprojekti perustuu jo olemassa olevaan isojen laivojen parissa käytettyyn, aaltojen minimoimiseen liittyvään tietotaitoon – tässä tapauksessa sen käänteiseen hyödyntämiseen.

Kariseeko surffaamisen hohto

Surffauksen suola on aina ollut aaltojen etsimisessä ja siinä, että ihminen on aalloilla täysin riippuvainen luonnosta. Tekeekö keinoaalto etsimisestä tarpeetonta?

Andersen painottaa, ettei Artwave pyri korvaamaan luonnonmukaista surffaamista. Keinoaallon määränpää on toinen. Hän näkee keinoaallon tarjoavan mahdollisuuden opetella surffauksen alkeet ja keinon harrastaa turvallista surffaamista. Kun surffietiketti omaksutaan keinoaallolla, eivät ihmiset vaaranna itseään tai toisiaan luonnonaalloilla miten tahansa seikkaillessa.

002-lr

Turvallisuuden lisäksi Andersen painottaa lajin positiivista vaikutusta ihmisten elämään.

”Olisi mahtavaa, jos projektimme kautta surffauksesta saatavan positiivisen fiiliksen, sen ’stoken’, voisi jakaa kaikkien ihmisten kanssa.”

Andersenin mielestä surffaukseen yhdistyvä elämäntapa on jotain, minkä pitäisi olla enemmän läsnä kaikkien elämää.

”Tarkoituksemme on lisätä kokonaisvaltaista elämäniloa.”

Kun projektia katsoo yhteisöllistä hyvinvointia edistävänä ja kokonaisvaltaista innostusta elämään  kasvattavana projektina, on siitä vaikea löytää sudenkuoppia. Mutta entä ympäristö ja energian kulutus?

Andersen tähdentää, että kaikki nämä seikat on otettu projektissa huomioon, eikä luontoa ole millään tavalla tarkoitus häiritä. Rakennelma on liikuteltava, joten mitään pysyvää ei ympäristöön ole tarkoitus rakentaa. Toisekseen aaltokoneen parissa diplomitöitään tekevät tutkijat selvittävät jokaisen mahdollisen sijoituspaikan kapasiteettia. Jos esimerkiksi eroosion syntyyn on viitteitä, ei aaltoa siihen paikkaan viedä.

Lisäksi aaltokoneen aikaansaama pintavirtaus on tehokas ase taistelussa vesistöjen rehevöitymistä vastaan. Kulutukseltaan aalto on verrattavissa laskettelukeskusten hissien käyttämään sähköön. Projekti on kiinnittänyt muun muassa Fortumin huomion, ja parhaiden energiamuotojen selvittämiseksi tehdään jatkuvasti töitä.

Verrattuna ulkomailla vastaavanlaisiin projekteihin Artwave on yksinkertainen teknologinen innovaatio, joka toimii avoimissa luonnonvesissä yhdessä luonnon kanssa sen sijaan, että sen pyörittämiseen vaadittaisiin altaiden rakentamista. Kun vettä Suomessa vielä riittää, aaltojen rakentaminen alkaa kuulostaa luontevalta.

Ulkomaille matkustaminen on kohtalaisen kallista ja varsinkin surffiloman hinta voi hipoa useita tuhansia euroja. Keinoaalto kuulostaa rahasyöpöltä, mutta Andersenin mukaan aallosta ei tehdä eliittihupia.

”Keinoaalto tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi perheille kokeilla surffaamista ilman, että tarvitsee heti lähteä ulkomaille.”

Aallon käytön olisi tarkoitus pysyä laskettelukeskusten lippujen hinnoissa. Laskettelukeskusten tapaan aaltokoneen yhteyteen kaavaillaan kokonaista palvelupakettia, jolloin rannoilla voisi nauttia kahviloiden, ravintoloiden ja surffihenkisten kauppojen antimista. Andersenin mukaan projektin kautta juuri arkkitehtuuri, palvelut ja luonto muodostaisivat yhdessä uudella tavalla laajemman kokonaisuuden.

Aallon on tarkoitus palvella kaikentasoisia harrastajia, sillä siipirakenteella olisi tarkoitus pystyä murtamaan eri korkuisia ja mallisia aaltoja käyttäjien tarpeidenmukaisesti. Aallot muodostuvat sykleissä, jolloin breikille pitäisi meloa samaan tapaan kuin luonnon aallollekin.

Vertailukohtaa keinoaallolle voisi hakea lumilautailusta, joka sekin lajina on saanut alkunsa koskemattomilta vuorilta.

”Olemme kai vain jo niin tottuneet laskettelukeskuksiin, ettei ainakaan nuorempi laskijasukupolvi koe niitä epäaidoiksi suorituspaikoiksi. Kun rinteitä on rakennettu lähes jokaisen kylän ja kaupungin liepeille, pääsee paikalle vaivattomasti autoilla ja julkisilla kulkuneuvoilla”, Andersen pohtii.

Pohjolan panos surffaajien huomiseen

Artwave kaavoittaa parhaillaan rantahotellien ja -promenadien sijaan pohjaa uudelle tiedostavalle, kestävän ajattelu- ja arvomaailman omaavalle surffaajasukupolvelle. Sisu Surf Club on ensimmäinen suomalainen lainelautailuseura, jonka kotispotiksi on nimetty Helsingin Kalasatama. Seuran tarkoituksena on edistää surffikulttuurin etenemistä Suomessa ja etenkin saada ihmisiä mukaan toimintaan.

Artwave-projektin isä Atso Andersen sanoo vastuullisuuden olevan koko projektiin sisään rakennettu juttu ja kaiken lähtökohta.

”Me haluamme vedet puhtaiksi Kalasatamassa ja muuallakin Suomessa, missä lainelautailu alkaa etenemään.”

Myös uusiutuvat energialähteet on otettu keinoaallon rakentamisessa ja sen käytössä huomioon.

”Teknologiaa viedään jatkuvasti eteenpäin ja haaveilemme jo aurinkoenergian käytöstä laitteen voimanlähteenä.”

Vastuullisuus niin kotispotilla kuin vierailla mailla on yksi Artwave-projektin vetäjien prioriteeteista ja se halutaan oman toiminnan kautta tuoda erityisesti nuorten tietoisuuteen surffiklubin avulla.

Vaikka nuorempi sukupolvi kasvatettaisiin ympäristötietoisella otteella, loppuuko ihmisten usko parempaan huomiseen. Uhkakuvat maailman lopusta tuntuvat hetkittäin turruttavan ja lamaannuttavan ihmiset arjen keskellä. Moni kokee olevansa aseeton.

Petri Takala muistuttaa, että ilmastovaikutusten jonkinasteinen kompensointi arjessa on kuitenkin mahdollista.

”Toiselle helpoin tapa voi olla lentomatkustamisen korvaaminen jollakin muulla ja toiselle vaikka asuintilan lämmityksen laskeminen talviaikaan.”

Myös aktiivisurffaajalla Hanna Rapelilla on takataskussaan monta arjen pientä ympäristötekoa.

”Suosin joukkoliikennettä, vältän aina mahdollisuuksien mukaan turhaa muovijätettä. Balilla en esimerkiksi osta juomavettä pikkupulloissa vaan isoissa ja uudelleen täytettävissä gallonissa, vältän muovipusseja ja suosin sen sijaan kierrätettäviä kangaskasseja. Vältän myös turhia muovikääreitä missään tuotteissa. Pieniä juttuja, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, on paljon. Koen ne tosi tärkeäksi.”

Yksilötason ratkaisuihin nähden suuremmassa roolissa ovat poliittiset päätökset, joita tehdään valtioiden tasolla. Ilmastoasiantuntija Takalan mukaan ainoa realistinen mahdollisuus taistella ilmastonmuutosta vastaan on saada aikaan nimenomaan yhteisiä globaaleja sopimuksia, joita myös noudatettaisiin.

Ympäristökysymysten suuntaa voi määrittää muun muassa tänä vuonna Pariisissa järjestettävä ilmastokonferenssi. Siellä tehtävillä linjauksilla ja päätöksillä on vaikutuksensa myös surffauksen tulevaisuuteen.

”Tällä hetkellä isoin harppaus tapahtuisi, jos Kiina saataisiin noudattamaan samoja sopimuksia kuin eurooppalaiset. Iso harppaus olisi, jos saataisiin tähän mukaan edes Amerikka.”

Todellisuudessa yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat merkityksettömät, enemmän ideologiset ja parhaimmillaan muille hyvää esimerkkiä näyttävät. Vaikka Takala peräänkuuluttaa juuri suurien linjauksia, ei yksittäisen ihmisen panos ole turha.

“Esimerkki on tärkeä, sillä ilman sitä mitään ei tapahtuisi ennen kuin on liian myöhäistä.”

Vaikka yksilötason muutokset tuntuvat pieniltä, kasvaa yksittäisistä teoista joukkovoimaa. Ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa äänestämällä sen torjumiseen sitoutuneita ehdokkaita ja valitsemalla ekologisia ratkaisuja niin lautaselleen kuin pyörittämään kotitaloutta.

Omaa hiilijalanjälkeä voi kutistaa yllättävän pienillä muutoksilla. FAO:n teettämän tutkimuksen mukaan esimerksiksi lihakarjan kasvattamisen osuus kasvihuonepäästöistä on 18% liikeenteen osuuden jäädessä 13%. Ylenpalttisen lihan syönnin ja fossiiliset energialähteet voi vaihtaa ympäristöä vähemmän kuormittaviin kasvispainotteiseen ruokavalioon ja uusiutuviin energiamuotoihin.

Kuten suurten kysymysten edessä yleensä, myös ilmastoasioissa parhaaseen lopputulokseen päästään ennen kaikkea positiivisuuden kautta.

Takala muistuttaa, että liialla ankaruudella niin itseään kuin muita ihmisiä kohtaan luodaan vain negatiivista ilmapiiriä.

”Ajateltaessa asiaa vain ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta, olisi parhainta, jos ihmiset lakkaisivat kokonaan.  Elämä on kuitenkin suuri lahja, josta kuuluu myös nauttia – ja erityisesti aalloista.”

Aiheesta lisää:

Artwave: artwavesurf.com
Surfrider Foundation: surffaajien perustama rantojen ja vesistöjen suojeluun keskittyvä organisaatio: www.surfrider.org
Inge Weggen and Jørn Ranumin surffidokumentti North of the Sun: www.northofthesun.no
Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO): www.fao.org/ag/magazine/0612sp1.htm
Cowspiracy-dokumentti lihantuotannon vaikutuksesta ilmastonmuutokseen: www.cowspiracy.com/facts
Energiaremontti 2015 – tavoitteena kestävä ja uusiutuva energiantuotanto: energiaremontti2015.fi/mika-energiaremontti

Teksti Aino Huotari, Kuvat Anna Nyman, Aino Huotari