Sunnuntai-ilta kello kaheksan. Setelit vaihdettu kolikoiksi. Takkutukassa kiikkuu tuplajuuston kurkku ja lakerikenkä laahaa vessapaperia. Aivo ei ajattele, haluu vaan olla. Selkee merkki, et edellinen ilta on ollu menestys.

24 tuntia aikasemmin IndoDream- elokuva on kerännyt Bio Rexiin maailman ensi-iltaansa 650 käsiparia, jotka tottelee seremoniamestari Miky Mauta ku Rosamundat muusinuijaa. Paikalle on käpertyny surffaria ja snoukkaajaa, sukulaista ja seuralaista. Kansainvälistä verta on ainakin Brasiliasta, Indoista ja Portugalista. Mansesta muutama pingviinikin. Viisumia ei vaadita edes Tampereelta tulleilta, riittää kun on lunastanut paikkansa Tiketin tai tuttujen kautta. Joku on tullut mestoille kuulemaan Artwaven keinoaallosta, toinen tullu pokkaamaan kaverille, kolmas kohottamaan maljaa. Pääsyy on kuitenkin itse IndoDream, joka antaa uskoa härmäläisen lainelautailun tulevaisuuteen.

HKA_0131

Elokuvaa pohjustetaan Artwaven epistolalla, joka avaa illan virallisen osuuden. Tiimistä Atso ja Peksi luotsaavat kuulijakuntaa keinoaallon ihmeelliseen maailmaan. Poppoo mylvii. Tavoitteet ensi kesälle ovat korkeat, mutta niin on vaatimuksetkin. Artwave aikoo lunastaa paikkansa uudessa markkinassa, missä aallot tuodaan ihmisten luokse. Murros on käsillä, se on vain ajan kysymys, kuka sen tekee ja milloin. Miesten polemiikki näyttää kiinnostavan kuulijoita ja takarivissä joku korkkaa vichyn keinoaallon kunniaksi. Artwaven ympäriltä on kimmonnut myös ajatus perustettavalle surffiklubille – Sisu Surf Club nimi on päätynyt patentti- ja rekisterihallintoon ja sitä kautta kerätään myös kolehtia Artwaven kehittämiseen.

Peksin infopaketin jälkeen on aika taluttaa illan päätähdet lavalle. Tuottaja Maisonlahti Asenteen leiristä jää Novelle huulilla hivelemään partaansa, kun ohjaaja Korkeela lakeijoineen astelee estradille. Jussi pohjustaa, kiittää ja kumartaa osallisia ja tukijoukkoja. Viitanen hihittää hawaiipaidassa ja Hanna ilmoittaa olevansa sinkku. Takakireydestä ei ole tietoakaan ja huulta heitellään puolin ja toisin. Huumetukan kamera laulaa ja ikuistaa ilakointia filmirullalle. Yleisö varmistaa, onko Hanna tosiaan sinkku. Hän on. Muutama minuutti venyy varttiin, ja malttamaton kansakunta mylvii ja ilakoi kun Asenne jakaa lahjuksiaan. Paineet kasautuu ja yhteistuumin yleisö päättää puheenvuorot. Valot himmenee.

HKA_0116

IndoDream is on! Taustalla vilahtaa Balin tutut maisemat, Sumbalaista kapakalaa ja Sumbawan lineuppia. Kimmo ripittää lotusasennossa ja Jesse kiitää kliinillä feissillä. Joku havittelee tuubia. Nosedive. Yleisössä nautitaan teetä ja lyödään kättä yhteen, kun toinen toistaan pidemmät aallot loihtivat luxusta. Korkeelan hattuun kohoaa uusi sulka ja pilottitakkiin paksumpaa natsaa. Elokuva on lyhyt, mutta timanttinen ja yleisö on euforiassa, kun Indonesia saa ansaitsemaansa hypetystä. Suomisurffarit ovat tittelinsä ansainneet. Autenttinen nautinto ja poikamainen ilakointi on vilpitöntä ja se välittyy katsojalle niin musiikin kuin kuvallisen kerronnan kautta. Suomireggae ja surf on kuin luodut toisilleen ja näiden linkittämisestä käy kiittäminen kapellimestari Kuiria.

IndoDream ei ole väkisin väännetty elokuva. Se on syntynyt aidosta addiktiosta surffaukseen ja sen ympärille kietoutuvaan elämäntapaan, vapauteen. Lainelautailu menee syvälle sieluun ja se tekee elokuvasta itsestään sielukkaan ja kauniin. Suomalainen melankolia on kaukana tästä timantista, jonka kuvaamiseen ja hiomiseen käytettiin vuoden päivät. Se ei ole filmi, jossa itsekehu ja makeilu vie voiton, vaan teos, mikä saattaa yhteen Härmän Slaterit ja John Johnit. IndoDreamin kaltaisten elokuvien ja eventtien perimmäinen tarkoitus on välittää viestiä intohimosta ja kilistellä kivennäisvettä kavereiden kanssa. Jakaa niitä kokemuksia, mitä luonto ja Poseidon meille puskee.

Jokainen hyvä surffisessari puretaan osiin ja analyysiin jälkiliukkailla. Niin purettiin myös IndoDream. Iltakymmeneen mennessä Bio Rex oli tyhjä ja kuulijakunta saateltu aistikkaasti kohti Ravintola Helmeä. Teleportti sunnuntaiaamuun oli alkanut ja suuri osa yleisöstä päätyikin apajille. Journalistin karikatyyrina piilotin mustepullon sulkakynineen, näin ollen säästäen nuoremman lukijakunnan väistämättömiltä haureuksilta. IndoDream porukka antoi yleisölleen sitä mitä suomisurffarit kaipaavat: ennakkoluulottomuutta, tekemisen meininkiä ja ystävyyden arvostusta. Suomalainen luonne on nöyrä ja vilpitön. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö intohimoja ja unelmia pitäisi toteuttaa. Päinvastoin. Puheet teoiksi ja kohti uusia lineuppeja. Kameralla tai ilman… IndoDream – over and out!

Teksti: Jaakko ”Meatballs” Paloheimo
Kuvat: Huumetukka